sydänuni

1.
Eilinen päivä liukui ohi ja minä mäessä jäin tuijottamaan sen perään. Päässäni oli
haalistunut punainen pipo ja käsissä märät tumput, jotka haisivat vettyneiltä lampailta.
Pyhäjärvi kiilsi auringon kirkkaudessa,
talven terävyydessä,
saaret hiljaa hukkuivat.
Kuuset lapsen piirrustuksesta.
Kävelimme kauas, terävyys poissa, kevättalvi ja minä maanisuuden keskellä.
Valokuvat ne kielivät menneistä onnenhetkistä, omituisesta euforiasta ja tunteista,
jotka eivät perustu muulle kuin katseille, mielikuville ja mielikuvitukselle.

Jotain me yhdessä silloin koimme ja aloit olemaan varjoni kanssa piirileikkiä.
Leikimme ilman sanoja, minä, joka pelkkiä sanoja, sinä säveliä mikä.


2.
En muista kysyinkö, mihin päin lähdit,
mutta lähdit vain.
Kuiskasi ovi askeltesi ääntä pitkään
ja varjona niiden kajossa minä nojatuoliin käpertyneenä
kynttilän lepattavin liekein.
Juoksin maailmalle,
lumihankeen,
hangesta läpi ja narskui nuoska askelissa.
Kirkkaus kaiken keskellä sokaisi minut,
enkä nähnyt muisitini polkuja enää.
Hankasin itseäni vastakarvaan, räväkästi
räiskyi elämä rähisi.
Jo olit tuulta havupuiden haivenissa,
jo metsä vaimeni.
Jokainen tie vei jonnekin. Minä salaperäisin silmin niitä tarkkailin.
Kerran oli tien vieressä portti, joka kutsuvasti heilui maalattu metalli kirskumatta.
Portin takana portaat ja yhtäkkiä olin taas ovella, joka oli askeleesi kuiskannut.
Loisti aurinko takaraivostani läpi ja muistin silmin näin maailmaa.
Oli joulukuu ja hanki vain huurteisia ruohonkorsia, niinkuin aina nykyään.
On kummallista kuinka kaiki palaa, taaksepäin ja liekeissä.


3.
Jokainen minä minne
kaipaan sinua enemmän
on sydänuni.

Mietin ja kävelen
lunta tuoksuen.
Kylmii niin.

Minua mieli talvi, lumen valinta.
Jää vasten silmävalkuaista se on.

Nyt sinua haluan.
Matka päälle alta vetää.
Olet ainoa sopiva
pitämään kätesi välissä,
jossa vesi muuttaa muotoaan.


4.
Vuoden jälkeen nähtiin -
kumpikin kasa naurua.
Lumi kauakana.

Katsoimme toisiamme
äänettä,
maailma virtasi välistämme.