jumalauta mistä niskasärystä kärsin koko päivän! vei lähes tajun. istuskelin tuntitolkulla erinäisissä kahviloissa lukemassa artikkelia raf.n perustajajäsenestä ulrike meinhofista ja olin väsynyt. menin runoon pitkästä aikaa, koska siellä on ihana nojatuoli. ajattelin, että siellä olisi sopivan rauhallista, mutta pöh! kauhea vilske ja häly. tee oli kuitenkin hyvää. kävin varmaan sata kertaa vessassa ja avasin kerran vahingossa vessan oven juuri, kun joku mies oli asioillaan. ups! (siinä on haka siinä ovessa! suosittelen lämpimästi, jos nauttii tietyissä tilanteissa yksityisyydestä.)
lähdin vahingossa tunnin liian ajoissa tanssitunnille ja päädyin telakalle kahville, jos vaikka piristyisin. oo, siellä soi mahtavan täydellinen musiikki ja tunnelma oli avoin ja vastaanottavainen jopa niskasärkyiselle kaupunkisissitaktiikkaa kassissaan kantavalle. luin ulriken tarinan loppuun onnellisena (vaikkakin vähän miettien feminististä näkökulmaa) ja pyöräilin flamencon maailmaan.
tunnilla oli hyväntuulista ja haastavaa - kädet ja jalat eivät aina voi toimia samoilla aivoilla. koin tanssinriemua, kun yhtäkkiä tajusin, että hei mä osaan, mun ei tarvii pinnistää muistaakseni, lihakset alkaa muistamaan! jee! ja tadam: niskasärky oli poissa. tadada dAM pam pam, tadada dAM pam pam, dam, pam-pam pam-pam, tam tam tadada dAM pam pam, tadada dAM pam pam, dam, pam-pam pam-pam, tam tam!
sinkoilin pitkin pispalanharjua koiran kanssa ja juoksin lujaa. naapurin saara oli tullut kotiin ja voi ylienergiaa! huh. toivottavasti saan kanavoitua tämän johonkin järkevään. tai mitä väliä!
huomenna olisi keskustelu kevyestä liikenteestä, ja se olisi tärkeää. etenkin kun ottaa huomioon pariviikkoa sitten tapahtuneen.
huh, näköjään koirallakin on ylienergiaa. se kaipaa poikia. kunpa edes se saisi kanavoitua toimintansa johonkin järkevään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti