Jos menee tasatunnilla vessaan, kuulee kirkonkellot. Minnekään muualle asuntooni ne eivät kuulu, mutta ilmastointiputki päästää äänet sisään ja hajut ulos. Tiedä sitten tekeekö kellojen ääni kakkaamisesta sen juhlallisempaa. Korninpaa ehkä.
----
Kirpputorille tuli lauantaina nainen, joka ilmoitti, että hänellä on Nils Holgersson mukanaan. Hetken toivoin, että Peukaloinen olisi taskussa eikä kirjassa, jota nainen heilautti kädessään.
Perjantaina olin todella kipeä. Migreeni. Oksetti, palelsi, särki. Särkisärki. Söin puuroa ja särkylääkkeen, kömmin vällyjen väliin ja hain sympatiaa tekstiviestitse.
On ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Pidimme ensimmäisen virallisen Pispalan Penan. Flamencosimme. Kävin Helsingissä Tinjan luona Sallan kanssa. Flamencosimme. Ja kävimme Bobissa. Rakkautta ensisilmäyksellä.
Olen lukenut montaa hyvää kirjaa (kaikki ovat kesken) ja saanut uusia ajatuksia. Ainakin luulen niin. Henkisen gurmeen peruslaki nro 1:n mukaan olen oikeasti keksinyt ajatukseni jo aiemmin ja unohtanut ne. Saan samoista asioista uudelleen oivaltamisen iloa. No jaa, aika kyynistä. Oikeasti uskon muutokseen. Mutta olen minä itseni tuosta gurmeestakin saanut kiinni.
Kävin Veganissimossa viimeviikolla kahdesti. Kaikki mitä olen toistaiseksi syönyt, on ollut hyvää. Hinnat ovat ehkä hieman korkeat suhteutettuna annosten kokoon. Sermit paikalleen, taulut ja peilit seinille, niin tunnelma tihenee. No, ei ollut aie ruveta ravintolakriitikoksi. Sormet ristiin Simo, ja lisää mausteita seitaniin!
Kirpputorilla ollessani teen usein tasapainoharjoituksia tiskin takana. Seison yhdellä jalalla (leikin flamingoa! terveisiä lamppu laamaselle! hoh) ja koitan olla ryhdikäs samaan aikaan - etsin uutta tasapainopistettä. Kun perjantaina kävelin Inkan 11 kk kanssa, tarkkailin tasapainon velmuamista. Tajusin jotain vatsa- ja selkälihasten merkityksestä kahdella jalalla kävelyn kannalta. Vielä ei ihan kaksi kontaktipistettä maankamaraan Inkalle riittänyt, mutta kun lisäsi kulkuun pari kontaktipistettä Arskan käsiin, sujui hyvin. Koirani oli äärimmäisen utelias.
Kirpputorilla myin myös ensimmäisen turkikseni. Siitä tuli aika sairas olo. Harkitsen huomaamattomasti livauttavani mummojen pussien pohjalle lentolehtisiä, jotta tietävät kenen ihoa päällään kantavat.
Sairasta oloa ovat ylläpitäneet myös Steven Wisen kirja Rattling the Cage. Pitkään aikaan ei ole ihmisolento niin vituttanut kuin lukiessani koe-eläinapinoista. Tuli ihan samanlainen olo kuin sillon, kun vuosia sitten luin Singerin Oikeutta eläimille! -kirjan. Tai niin ainakin luulin. Sain nimittäin viikonloppuna oikoluettavaksi kyseisen teoksen parikymmentä sivua ja jessus, että voin pahoin. Suosittelen kaikille tuota kirjaa, vaikka Singerin filosofia ei olekaan täysin loppuunvietyä. Mutta kuten hra S. sanoo: meillä on velvollisuus tietää. (Harrastan näköjään moraalisaarnoja.)
Radiosta tulee ihanaa musiikkia.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti