torstai 29. marraskuuta 2007
tehotuotanto.net
rankkaa matskua ollut liikkeellä tänään. käykää tsekkaamassa noi linkit tossa viereisessä palkissa! huh huh. suomalainen tehotuotanto on aika kaukana siitä, mitä idyllisissä mainoksissa esitetään.
torstai 22. marraskuuta 2007
2 + 2 tuntia tehokasta peliaikaa
onnistuin käyttämään tänään tuplasti aikaa turhiin asioihin.. menin myöhässä spss.n tunnille, ohjelma kaatui ja unohdin lopuksi tallentaa tekemäni tehtävät. niinpä tein ne uudelleen.. 2 + 2 tuntia tehokasta peliaikaa. lähdin valtterin kanssa syömään pinni b.hen, kun ne oli ollin kanssa sopineet sinne. markut ja muut oli kans menossa, joten lähdin - todetakseni, että ei, ei oo vegaanista ruokaa. join kahvia ja juttelin valtterin kanssa. menin linnaan syömään. 1 + 1 tuntia tehokasta peliaikaa. ehdotin sodexhon "tädille", että voitais pitää opiskelijoiden pikkujoulut ja heittää henkilökunta vuorostaan ulos rakennuksesta (eilen oli yo.n henkilökunnan pikkujoulut, linna suljettiin opiskelijoilta pari tuntia normaalia aiemmin. hohhoijaa.). se sanoi, että hyvä idea, alkakaapa keräämään rahaa. niinpä.
nyt koira mouruaa miestuskassaan. *voi per* ..pissas lattialle miestuskissaan. no, tulipa hyvää käyttöä tiedonhankinnan perusteet -kurssin palautetuille tehtäväpapereille. imupaperi-informaatiota erään koira-neidin erityisaromeista. hahhah.
sit muutin lopultakin 2-asuntooni eli linnan kirjastoon lukemaan, sain sweet stonen aikalailla pulkkaan ja vähän kirjotettuakin. seuraavaksi nurinan syyskokous: printtaamaan, ja kauppaan torttuja, piparia, glögiä. sonjalle kalevaan. yhtäkkiä en ollutkaan enää sihteeri. tai olin, mutta innokkaita hallituslaisia oli ens vuodelle niin monta, että tiputtauduin tyytyväisenä ulos. tein tortun, söin sen ja lähdin kotiin. hain naapurin saaran vastavirralta ja lähdettiin koiran kanssa dyykkaamaan, pitkästä aikaa. banaania, ananasta ja valkosipulia. mandariini.
nyt koira mouruaa miestuskassaan. *voi per* ..pissas lattialle miestuskissaan. no, tulipa hyvää käyttöä tiedonhankinnan perusteet -kurssin palautetuille tehtäväpapereille. imupaperi-informaatiota erään koira-neidin erityisaromeista. hahhah.
maanantai 19. marraskuuta 2007
Mitäpä sitä
Mitäpä sää likka tiärät, kun täällä Pispalan katuja kuljet?
Tulin koiralle iltahajuja näyttämään, mitäpä sitä muuta tietämään.
Mitä sää likka tiärät, kun noin laululla vastaat?
Laululla kerron.
Mitä sää tiädät likka, kun yä on kirkas?
Moottoritien valot nauhana tekevät maiseman; pilvet ja saaretkin. En tiedä mitään valoreklaamien sykkeestä, ne ovat aina olleet.
Mitä sää?
Mitäpä sitä. Koira tietää. Seurasin sitä ulos.
Tulin koiralle iltahajuja näyttämään, mitäpä sitä muuta tietämään.
Mitä sää likka tiärät, kun noin laululla vastaat?
Laululla kerron.
Mitä sää tiädät likka, kun yä on kirkas?
Moottoritien valot nauhana tekevät maiseman; pilvet ja saaretkin. En tiedä mitään valoreklaamien sykkeestä, ne ovat aina olleet.
Mitä sää?
Mitäpä sitä. Koira tietää. Seurasin sitä ulos.
tiistai 13. marraskuuta 2007
voisko tästä voittaa vaan sen lomamatkan?
helvetin miehet. miksi ne haluaa itselleen rikkaan vaimon? no: a) ne haluaa hakata halkoja kaiket päivät. Tai: b) ne haluaa olla koti-isiä ja, saada viikkorahaa ja pitää karkkipäivän kerran viikossa. oikeesti ootte ihan kivoja, mutta mitä helvettiä tää tämmönen nyt oikeen on??? Helvetin Napakymppi. voisko tästä voittaa pelkän lomamatkan? terveisin neiti x, köyhä ja kipee forever.
maanantai 12. marraskuuta 2007
Silloin olo oli ihan sairas
Jos menee tasatunnilla vessaan, kuulee kirkonkellot. Minnekään muualle asuntooni ne eivät kuulu, mutta ilmastointiputki päästää äänet sisään ja hajut ulos. Tiedä sitten tekeekö kellojen ääni kakkaamisesta sen juhlallisempaa. Korninpaa ehkä.
----
Kirpputorille tuli lauantaina nainen, joka ilmoitti, että hänellä on Nils Holgersson mukanaan. Hetken toivoin, että Peukaloinen olisi taskussa eikä kirjassa, jota nainen heilautti kädessään.
Perjantaina olin todella kipeä. Migreeni. Oksetti, palelsi, särki. Särkisärki. Söin puuroa ja särkylääkkeen, kömmin vällyjen väliin ja hain sympatiaa tekstiviestitse.
On ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Pidimme ensimmäisen virallisen Pispalan Penan. Flamencosimme. Kävin Helsingissä Tinjan luona Sallan kanssa. Flamencosimme. Ja kävimme Bobissa. Rakkautta ensisilmäyksellä.
Olen lukenut montaa hyvää kirjaa (kaikki ovat kesken) ja saanut uusia ajatuksia. Ainakin luulen niin. Henkisen gurmeen peruslaki nro 1:n mukaan olen oikeasti keksinyt ajatukseni jo aiemmin ja unohtanut ne. Saan samoista asioista uudelleen oivaltamisen iloa. No jaa, aika kyynistä. Oikeasti uskon muutokseen. Mutta olen minä itseni tuosta gurmeestakin saanut kiinni.
Kävin Veganissimossa viimeviikolla kahdesti. Kaikki mitä olen toistaiseksi syönyt, on ollut hyvää. Hinnat ovat ehkä hieman korkeat suhteutettuna annosten kokoon. Sermit paikalleen, taulut ja peilit seinille, niin tunnelma tihenee. No, ei ollut aie ruveta ravintolakriitikoksi. Sormet ristiin Simo, ja lisää mausteita seitaniin!
Kirpputorilla ollessani teen usein tasapainoharjoituksia tiskin takana. Seison yhdellä jalalla (leikin flamingoa! terveisiä lamppu laamaselle! hoh) ja koitan olla ryhdikäs samaan aikaan - etsin uutta tasapainopistettä. Kun perjantaina kävelin Inkan 11 kk kanssa, tarkkailin tasapainon velmuamista. Tajusin jotain vatsa- ja selkälihasten merkityksestä kahdella jalalla kävelyn kannalta. Vielä ei ihan kaksi kontaktipistettä maankamaraan Inkalle riittänyt, mutta kun lisäsi kulkuun pari kontaktipistettä Arskan käsiin, sujui hyvin. Koirani oli äärimmäisen utelias.
Kirpputorilla myin myös ensimmäisen turkikseni. Siitä tuli aika sairas olo. Harkitsen huomaamattomasti livauttavani mummojen pussien pohjalle lentolehtisiä, jotta tietävät kenen ihoa päällään kantavat.
Sairasta oloa ovat ylläpitäneet myös Steven Wisen kirja Rattling the Cage. Pitkään aikaan ei ole ihmisolento niin vituttanut kuin lukiessani koe-eläinapinoista. Tuli ihan samanlainen olo kuin sillon, kun vuosia sitten luin Singerin Oikeutta eläimille! -kirjan. Tai niin ainakin luulin. Sain nimittäin viikonloppuna oikoluettavaksi kyseisen teoksen parikymmentä sivua ja jessus, että voin pahoin. Suosittelen kaikille tuota kirjaa, vaikka Singerin filosofia ei olekaan täysin loppuunvietyä. Mutta kuten hra S. sanoo: meillä on velvollisuus tietää. (Harrastan näköjään moraalisaarnoja.)
Radiosta tulee ihanaa musiikkia.
----
Kirpputorille tuli lauantaina nainen, joka ilmoitti, että hänellä on Nils Holgersson mukanaan. Hetken toivoin, että Peukaloinen olisi taskussa eikä kirjassa, jota nainen heilautti kädessään.
Perjantaina olin todella kipeä. Migreeni. Oksetti, palelsi, särki. Särkisärki. Söin puuroa ja särkylääkkeen, kömmin vällyjen väliin ja hain sympatiaa tekstiviestitse.
On ehtinyt tapahtua kaikenlaista. Pidimme ensimmäisen virallisen Pispalan Penan. Flamencosimme. Kävin Helsingissä Tinjan luona Sallan kanssa. Flamencosimme. Ja kävimme Bobissa. Rakkautta ensisilmäyksellä.
Olen lukenut montaa hyvää kirjaa (kaikki ovat kesken) ja saanut uusia ajatuksia. Ainakin luulen niin. Henkisen gurmeen peruslaki nro 1:n mukaan olen oikeasti keksinyt ajatukseni jo aiemmin ja unohtanut ne. Saan samoista asioista uudelleen oivaltamisen iloa. No jaa, aika kyynistä. Oikeasti uskon muutokseen. Mutta olen minä itseni tuosta gurmeestakin saanut kiinni.
Kävin Veganissimossa viimeviikolla kahdesti. Kaikki mitä olen toistaiseksi syönyt, on ollut hyvää. Hinnat ovat ehkä hieman korkeat suhteutettuna annosten kokoon. Sermit paikalleen, taulut ja peilit seinille, niin tunnelma tihenee. No, ei ollut aie ruveta ravintolakriitikoksi. Sormet ristiin Simo, ja lisää mausteita seitaniin!
Kirpputorilla ollessani teen usein tasapainoharjoituksia tiskin takana. Seison yhdellä jalalla (leikin flamingoa! terveisiä lamppu laamaselle! hoh) ja koitan olla ryhdikäs samaan aikaan - etsin uutta tasapainopistettä. Kun perjantaina kävelin Inkan 11 kk kanssa, tarkkailin tasapainon velmuamista. Tajusin jotain vatsa- ja selkälihasten merkityksestä kahdella jalalla kävelyn kannalta. Vielä ei ihan kaksi kontaktipistettä maankamaraan Inkalle riittänyt, mutta kun lisäsi kulkuun pari kontaktipistettä Arskan käsiin, sujui hyvin. Koirani oli äärimmäisen utelias.
Kirpputorilla myin myös ensimmäisen turkikseni. Siitä tuli aika sairas olo. Harkitsen huomaamattomasti livauttavani mummojen pussien pohjalle lentolehtisiä, jotta tietävät kenen ihoa päällään kantavat.
Sairasta oloa ovat ylläpitäneet myös Steven Wisen kirja Rattling the Cage. Pitkään aikaan ei ole ihmisolento niin vituttanut kuin lukiessani koe-eläinapinoista. Tuli ihan samanlainen olo kuin sillon, kun vuosia sitten luin Singerin Oikeutta eläimille! -kirjan. Tai niin ainakin luulin. Sain nimittäin viikonloppuna oikoluettavaksi kyseisen teoksen parikymmentä sivua ja jessus, että voin pahoin. Suosittelen kaikille tuota kirjaa, vaikka Singerin filosofia ei olekaan täysin loppuunvietyä. Mutta kuten hra S. sanoo: meillä on velvollisuus tietää. (Harrastan näköjään moraalisaarnoja.)
Radiosta tulee ihanaa musiikkia.
Lihaa, vihaa ja Hanneksia
Lihaa, vihaa ja Hanneksia.
Lihaviha-annoksia.
Lihavia Anniksia.
Lihaa, vihaa.
Lihaa, vihanneksia ja pastaa
lukee koiranruokapurkissa,
jonka ostin hätäpäissäni kaupasta.
Koiralle.
En voi ottaa itseäni tosissani. Sanat ovat tekoja jne.
Olin melkein unohtanut salasanani tänne. Koulu on yrittänyt syödä minut. Siellä on kivaa.
Lihaviha-annoksia.
Lihavia Anniksia.
Lihaa, vihaa.
Lihaa, vihanneksia ja pastaa
lukee koiranruokapurkissa,
jonka ostin hätäpäissäni kaupasta.
Koiralle.
En voi ottaa itseäni tosissani. Sanat ovat tekoja jne.
Olin melkein unohtanut salasanani tänne. Koulu on yrittänyt syödä minut. Siellä on kivaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)