koira-suomen lyhyt oppimäärä

tonnetännesinnemennätäällätuollapaikalla.
tonnitännisinni tikitäng wushiwuu tikittää.
tikitime.
alasuloshiljaaeisinne.
eiotaeioleruskan.
mennään. venga!
mennimännisinni tingitään.
hienotyttöhyvä. duplikoer.
maahanmaahanmaahan. istu.
olehyväsaaolla.
lipfriend.

tikitängwushiwuu.
where is my banana?

eilen luultiin, että meidän talo palaa. mutta se olikin vain kaasuräjähdys muutaman korttelin päässä. räjähdystä seurasi tulipalo. tulipalosta seurasi savuverho talomme ympärille. no, ei mitään hätää. yksi talo paloi. onneksi täällä sataa usein. muutamia ihmisiä loukkaantui räjähdyksessä, mutta ei kovin pahasti.

nyt ulkona soi auton varashälyytin... in da gettou...

no ei. ei tämä kaupunki ole ghetto, kaukana siitä. täällä asuu rikkaita ihmisiä, vaikka ehkei meidän alueellamme, kerrostaloerämaassa. rannat on hyvät, lähirannalla on isot aallot aina. siellä on kivaa juosta. vielä kivempaa ois juosta, jos olisin pakannut lenkkarini mukaani, niinkuin tarkoitus oli. playa de los bikinis ja playa de los magdalenas on rauhallisempia ja aallottomampia. uimasäät alkaa kaiketi olla ohi, vaikka vielä viimeviikonloppuna olikin ihan kesäisiä päiviä.

löysin itseni asumasta kaupungista taas pitkästä aikaa. ei pihaa, ei parveketta. ruidosa. viikonloppuna lähdetään ulos täältä. vuokrataan auto gertrudin kanssa, hakeudutaan vuorille, ehkä bilbaoon, jonnekin ja molempiin suuntiin rannikkoa. myöhemmin joskus lähden koluamaan luonnonpuistoja, joita on cantabriassa useampia. täällä on myös joku safaripuisto, jonne on roudattu eläimiä afrikasta. sarvikuonoja ja kaikkee... sinne voi pyöräillä.

kaipailen pispalan pihaa. tupakallekin pitää mennä neljä kerrosta alas ja taas ylös. voevoe. onneksi on martinia. sitä voi juoda sisällä.

koulu on ihan hyvin. antropologiaa on paljon: sosiaali, poliittinen ja vielä etnografia. opettaja on kiva ja kiinnostunut. ollaan juteltu sen kanssa paljon. se puhuu hitaasti ja sillä on selkeät kalvot. se jaksaa myös selittää hankalia käsitteitä para extranjeros... sen lisäksi mulla on etelä-amerikan modernin ajan historiaa, eli kolonialismia, orjataloutta ja entisiä sivilisaatioita. siellä pitää kirjoittaa 25 sivun essee espanjaksi. siitä tulee huisia. mun aihe on orjuus ja plantaasit. ajattelin kirjoittaa sen hierarkioita ja vallankäyttöä tutkivasta näkökulmasta, psykologian kannalta: mitä täytyy tapahtua ihmismielessä, jotta alistus alkaa, tai ehkä tässä tapauksessa enemmän: mitä piti tapahtua, ettei orjuutus ollut enää oikeutettua. tänään jo lainasin muutaman kirjan ja aloitin lukemaan. hidasta puuhaa. kirjaston setä oli kiva. se esitteli mulle kaikki kaurismäki-elokuvat, jotka niillä on dvd-boksina siellä. taidan lainata jossain vaiheessa. toivottavasti ne ei oo dubattu. täällä dubataan kaikki.

ja tv on muuten täynnä paskaa, jos suoraan sanotaan. jos sattuukin tulemaan hyvä elokuva, niin sen katkaisee vähän väliä 10 minuutin mittainen mainoskatko. tai pidempi. kahden tunnin elokuva kestää kevyesti kolme tuntia tai kauemmin. hullua. ei paljoo huvita katsoa.

niin. että tänne mahdutaan istumaan kaikki samalle sängylle hyvin. ruskakin nukkuu katrinin jaloissa. sain tänään kaksi kirjettä. todo bien.

haluaisin kirjoittaa kirveen
lyödä pöydän halki
polttaa askillisen
ja kuvitella imeväni hiljaisuutta
sillä minä potkin
(tai oikeastaan se oli nyrkki)
ja yhteys pätkii
varsinkin kun sataa.
ei voi pitää ikkunoita auki
no puede abrir las ventanas.

!mira! tämä muuri hymyilee,
nyt voit kysyä
?que tal?
täällä hymyverhon takana estoy muy cansado.
että mitä ikinä.

Löin miestä nyrkillä naamaan
mikä hämmästytti,
no, ainakin minua
muttei hän saa edes mustelmaa
ja jos,
a) ei muista ja keksii tarinan
b) keksii tarinan silti,
koska aikomuksista umpihumalassa käydä kiinni tuntemattoman naisen takapuoleen
ei kai kerskailla,
jos saa tytöltä turpaan. En ole ylpeä.

Estudio español porque no tengo ganas
pegar ninguna persona otra vez.

santander

maailman järjestämisestä

on kulunut melkein vuosi siitä, kun viimeksi kirjoitin tänne jotain. mistä lie kertoo. on omituista lukea osaa aiemmista teksteistä, koska kuluneeseen aikaan mahtuu paljon muutoksia... Koska aloin saada oivalluksia antropologian tunnilla, enkä tiennyt, miten keskustella niistä espanjaksi tai edes englanniksi, ajattelin jakaa ajatukseni eetterin kanssa. Voinpahan ainakin itse palata niihin myöhemmin, jos ei muuta.

Maailman järjestys

Tänään sain jonkinlaisen oivalluksen strukturalismin sisällöstä ja siitä, miten luokitukset ja binääriset vastakohdat järjestävät maailmaa. Monta kuukautta olen kuullut näistä asioista mainittavan, mutta en varsinaisesti ole käsittänyt niiden merkitystä. Haluaisin lukea lisää.

Jokatapauksessa aloin miettimään rakenteiden ja anarkian jatkuvaa asettamista dualismiin. Anarkia mielletään kaaokseksi, ja siksi se kaiketi nähdään myös kauhuskenaariona. Anarkiaa ei voi järjestää. Siksikö, että anarkia ei tunnusta hierarkioita, siinä ei ole ylempää ja alempaa, se mielletään kaaokseksi? Antropologian opettaja puhui tänään siitä, kuinka länsimaisessa kulttuurissa vain vastakohtia voidaan kuvailla tarkasti, mutta sitä mitä vastakohtien välillä on, on vaikeaa määritellä. Välimaastolla ei ole varsinaista vastakohtaa, koska ääripäiden ulkopuolella ei voi olla (tämä on nyt minun avaruudellista hahmottamistani). Silloin kai on myös vaikeampaa sanoa, mitä välimaasto ei ole, koska se on sekä-että. Vähemmän pitkä, enemmän lyhyt, mutta kuitenkin määritelty suhteessa molempiin ääripäihin.

M, joka binäärisistä vastakohdista ja luokittelusta on aiemmin minulle puhunut, sanoo aina, ettei voi käsittää miellekarttoja, koska kaikki liittyy kaikkeen. Miellekartan pitäisi olla kolmiulotteinen. Mutta jos miellekartasta lopulta tulee pallo, mitä on reunojen ulkopuolella? Hmm, mihin maailmankaikkeus laajenee, jos ei reunojensa ulkopuolelle..? Joopajoo. Sepä siinä kai onkin, ettei reunoja varsinaisesti ole. Reunan vastakohta on ydin, ja vaikkei se ole binäärinen, se kuitenkin säilyttää samankaltaisen rakenteellisen muodon.

Kun luin tekstin zenistä ja anarkiasta, minua alkoi kiinnostamaan dualismi minän ja muun maailman välillä, sekä maalman hahmottaminen sellaisesta kulttuurista käsin, jossa minää ei miellettä muusta maailmasta irralliseksi, vaan kaikkeudessa olemiseksi, kaikkeutena olemiseksi. Jotain samankaltaista on personalismin ajatuksessa. Yksilö ei ole indiviidi, vaan persoona, joka on olemassa suhteessa muihin, suhteessa ympäristöönsä. Ajatukset, teot ja kokemukset eivät ole syntyneet tyhjiössä nimeltä yksilö, vaan aina suhteessa muihin.

Luokittelu on maailman järjestämistä. Se mahdollistaa tietynlaisten mielleyhtymien syntymistä, vaikeuttaa toisia. Vähän niinkuin masennusta potiessa: on vaikeaa rikkoa ajatusratojen rakennetta, aivokemiat eivät suostu uusille urille, ja ajatustavat eivät muutu (=mulla on paha olo, mulla on paha olo, mulla on paha olo...).

Taannoin, kun kävimme muutaman henkilön kanssa keskustelua kaupunkikulttuurien merkityksestä, ja siitä kuinka paikallaanpysymisen kulttuuri vaikuttaa ympäristöongelmiin (kaupunki kuluttaa ympäristöään), mietimme myös sitä, miten paikallaan pysymisen kulttuuri vaikuttaa ajatusten paikallaan pysymiseen. Onko olemassa yhteyttä sille, ettemme helposti halua muutoksia, koska kaupunkikulttuuri vaatii nimenomaisesti säilyttämistä, rakenteen säilymistä? Toisaalta kaikki kulttuurit tuntuvat vierastavan muutosta, koska ne haluavat säilyä (no, tämä on intuitio). Mutta liikkuva ihminen, nomadinen kulttuuri, joutui kuitenkin kohtaamaan paljon enemmän muutoksia, jatkuvasti elämään uusissa olosuhteissa, vaikka liikkuminen ehkä olikin tiettyjen paikkojen välillä vuodenaikojen vaihtumisen mukaan tms. Muutos oli tavallista ja tuttua.

Nyt kun olen täällä Espanjassa ja koitan totutella kaikkeen uuteen, selvitä vieraan kielen kanssa ja vietän aikani uusien ihmisten parissa, olen miettinyt paljon omaa konformismiani. Kuinka välillä kaipaankaan kaikkia tuttuja asioita ja ihmisiä, kuinka haluaisinkaan välillä olla vain niissä paikoissa ja hetkissä, joissa oli hyvä olla, koska olin löytänyt keskustelun, ihmiset ja maiseman, jossa voin toteuttaa itselleni arvokkaita asioita (hah, individualismi on todellakin syvällä meissä). En tiedä onko sellainen konformismi pahasta? Tuskin. Mutta tunteet, joita käyn täällä lävitse, antavat osviittaa siitä, miksi muutokset ovat psykologisella tasolla niin vaikeita. Vaikka eläisimme keskellä paskamaista tilannetta päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, saatamme silti haluta pitää siitä kiinni, koska se on meille tuttua – tiedämme, mitä odottaa, vaikkemme haluaisikaan sitä, mitä on odotettavissa. Ennustettavuus on olennaista.

Ennustettavuus johtaa taas uuteen assosiaatioon: pelimaailmaan. Kun tietokone- ja konsolipelit muuttuivat kolmiulotteisiksi, ei ruudulla voinut enää liikkua vain vasemmalle tai oikealle, ylös tai alas (pelit menettivät binääriset vastakohtansa suunnissa?). Pelien luonne muuttui ratkaisevasti, kokeiluksi ja tutkimiseksi, eksymiseksi ja ennustamattomuudeksi. Lakkasin silloin pelaamasta, minua pelotti. (Hahhah, lisää assosiaatioita turvallisuuden merkityksestä nykyhetken ehkä olennaisimpana retorisena voimana.)

Tänään eksyin huvikseni pariksi tunniksi. No, en varsinaisesti menettänyt suuntia, mutta jouduin kävelemään katuja eestaas, koska ne eivät seuranneet kompassiani. Näin vuoret. Kannatti eksyä.

tehotuotanto.net

rankkaa matskua ollut liikkeellä tänään. käykää tsekkaamassa noi linkit tossa viereisessä palkissa! huh huh. suomalainen tehotuotanto on aika kaukana siitä, mitä idyllisissä mainoksissa esitetään.

2 + 2 tuntia tehokasta peliaikaa

onnistuin käyttämään tänään tuplasti aikaa turhiin asioihin.. menin myöhässä spss.n tunnille, ohjelma kaatui ja unohdin lopuksi tallentaa tekemäni tehtävät. niinpä tein ne uudelleen.. 2 + 2 tuntia tehokasta peliaikaa. lähdin valtterin kanssa syömään pinni b.hen, kun ne oli ollin kanssa sopineet sinne. markut ja muut oli kans menossa, joten lähdin - todetakseni, että ei, ei oo vegaanista ruokaa. join kahvia ja juttelin valtterin kanssa. menin linnaan syömään. 1 + 1 tuntia tehokasta peliaikaa. ehdotin sodexhon "tädille", että voitais pitää opiskelijoiden pikkujoulut ja heittää henkilökunta vuorostaan ulos rakennuksesta (eilen oli yo.n henkilökunnan pikkujoulut, linna suljettiin opiskelijoilta pari tuntia normaalia aiemmin. hohhoijaa.). se sanoi, että hyvä idea, alkakaapa keräämään rahaa. niinpä.

sit muutin lopultakin 2-asuntooni eli linnan kirjastoon lukemaan, sain sweet stonen aikalailla pulkkaan ja vähän kirjotettuakin. seuraavaksi nurinan syyskokous: printtaamaan, ja kauppaan torttuja, piparia, glögiä. sonjalle kalevaan. yhtäkkiä en ollutkaan enää sihteeri. tai olin, mutta innokkaita hallituslaisia oli ens vuodelle niin monta, että tiputtauduin tyytyväisenä ulos. tein tortun, söin sen ja lähdin kotiin. hain naapurin saaran vastavirralta ja lähdettiin koiran kanssa dyykkaamaan, pitkästä aikaa. banaania, ananasta ja valkosipulia. mandariini.

nyt koira mouruaa miestuskassaan. *voi per* ..pissas lattialle miestuskissaan. no, tulipa hyvää käyttöä tiedonhankinnan perusteet -kurssin palautetuille tehtäväpapereille. imupaperi-informaatiota erään koira-neidin erityisaromeista. hahhah.